Tansania nyt taakse jäi... Kotimaa nyt mielessäin...

Niin se vaan on, että aika on rajallinen ja kaikki hyvä loppuu aikanaan, vaikka toisinaan Tansaniassa luulee ajan pysähtyvän.

Hetkeksi vielä paluu kristallin kirkkaan veden äärelle, jossa hakuna matata raikaa...







Kilimanjarolta pääsee kätevästi lentäen Precision Airilla alle tunnissa Sansibarille. Ja koska aika on lomalaiselle kultaakin kalliimpaa, oli lentäminen tällä kertaa järkevämpi vaihtoehto, kuin käyttää vuorokausi köröttelemällä bussilla ja lautalla. Jos lennot tajuaa ottaa hyvissä ajoin, ei se ole maa- ja meriteitse matkustamista juurikaan kalliimpaa.

Yläilmoista käsin pääsee nauttimaan huikeista maisemista - jos ei ole pilvistä

Tälläkin kertaa lomalainen suuntaa Sansibarin pohjoispäähän, Kendwaan. Sieltä löytyy puhtaimmat rannat ja kirkkaimmat vedet. Niin ainakin uskon. Hiekka on niin valkoista, että se häikäisee silmiä. Joutuipa sitä roudaamaan kilotolkulla kotiinkin, aiheuttaen tullissa pientä epäilystä. :D

Kendwan varmaankin tunnetuin hotellikompleksi on Kendwa Rocks, joka on selvästi kasvanut sitten viime vuoden. Vaikka meneillään on low season, niin kyseisessä paikassa ei lowsta ole tietoakaan, vaan se on pullollaan humaltuneita engelsmanneja ym. humalikkoja (kehtaavatkin). :D

Joten, tämä Madventures kolmikko päätti napata huoneen pienemmästä Les Toits De Palmesista, jossa oli ystävällinen ja kotoisa palvelu. http://www.tripadvisor.com/Hotel_Review-g1631939-d1728770-Reviews-Les_Toits_de_Palme-Kendwa_Zanzibar_Zanzibar_Archipelago.html
Kolmen hengen bungalovin merinäköalalla saa tinkimällä 12 euron päänuppi hintaan. Ei paha. Ja jos ei ole turhan tarkka esim. siitä, onko vessassa ovea, niin silloin tämä on täydellinen paikka nukkumiselle.

Näkymä kolmikon terassilta

Lomalla on syötävä, eikä silloin köyhänkään kannata aina tyytyä vaatimattomimpaan. Kannattaa siis suunnata jalkansa välillä hieman edemmäs rantaa myöten. Sieltä saattaa löytää luxus-ravintolan, jossa oikeasti onkin kelpo hinnat, ruuan laadusta ja palvelusta tinkimättä.  https://www.facebook.com/essence.zanzibar?sk=wall

Jos rannalla makoilu ja rasvan läträys alkaa ahdistamaan, niin kannattaa ottaa suunta merelle aamutuimaan kera paikallisen kalastajan. Siellä hermo lepää siimaa vetäessä ja katsellessa, kuinka tonnikalat hyppii. Eikä silmälle pahaa tee katsella, kun merestä nousee kerta toisensa jälkeen upeimpia kaloja ikinä!

Saaliiden nimiä ei pysty muistamaan....

Allekirjoittaneen 1/2 kalasaalis

...... mutta tämän tunnistaa pallokalaksi, jonka annettiin jatkaa matkaa, syyn varmaan tietänette....

Kuuden tunnin siiman vedon tulos oli tämä! Sandaalit eivät kuulu saalisjoukkoon.

Mahdollisuus olisi ollut päästä valmistamaan omasta kalasaaliista herkullinen aterian, mutta eihän sitä raaskinut suuhunsa akvaariokaloja laittaa. Joten hyvillä mielin luovutimme saaliit meitä kuskanneille kalastajille, jotka olivat kalasaaliin ansainneet. :)

Jottei lomailu Sansibarilla olisi ollut vaan ihon kärventämistä, syömistä, juomista, kalastamista ja hauskan pitoa, niin lopuksi oli hyvä palauttaa mieliin se, mistä Sansibar on oikeasti tunnettu. Eli surullisen kuuluisista orjistaan.
Kevyesti ruskettunee/palaneett ja hikoilevat lomalaiset suuntasivat kera luottokuskinsa, Jamalin, kanssa kohti Slave caveja. Kyseinen paikka on Kendwan ja Stown Townin keskivälillä pomppuisan tien varrella. Määränpäähän saapuessa kokee yllätyksen, jos ei ole aikaisemmin ollut tietoinen millainen paikka on kyseessä.

Blondienkelille oli suorastaan järkytys, kun edessä siinsi pilkkopimeä maanalainen koralliluola, jonne oli rämmittävä varvastossuineen. Toiset olivat sentään varustautuneen Adidaksineen. No mutta eihän siinä mitään, eteenpäin oli mentävä kahden pienen taskulampun voimin, vaikka pelko hiipi selkärankaa pitkin ja hiki valui soronaan. Mutta oli se vaikuttavaa ja veti hiljaiseksi, vaikkei kanssatoverit sitä ehkä huomanneet. Orjat aikaan todellakin joutuivat elämään piilossa maan sisällä, ainoana ilonaan pieni lammikko, missä saivat käydä uimassa. Ympärillä lentävät lepakot eivät blondienkeliä vaivanneet, mutta kun silmiin sattui kivellä kävelevä jättiläishämähäkki, sanoi enkeli, että "nyt tän matka loppui tähän." Onneksi reitti ei olisi enää pitkälle jatkunutkaan, koska allekirjoittanut ei olisi enää matkaa kyennyt jatkamaan. Urheat kanssamatkustajat jatkoivat vielä matkaa hieman edemmäs toisen luolan uumeniin, mutta allekirjoittanut oli valmis poistumaan kohti auringonvaloa. Huh! Suuri kiitos kuuluu rakkaille matkakumppaneilleni, että jaksoivat kuunnella, kun täti valittaa ja puhkuu minkä kerkiää. :D

Historiallista ja hikistä matkaa kannattaa ehdottomasti jatkaa Stown Townin sydämeen, josta löytää paikan, jossa orjia aikanaan myös säilytettiin ja myytiin. Nykyään orjamarkkinapaikalla on kirkko, joka on pystytetty muistomonumentiksi.

Kaikki loppuu aikanaa, kuten myös Sansibarin lomailu. Edessä vielä muutam päiväkoti- Moshissa.

Kiirettä piteli, kun joutui jälleen kerran viime tinkaan jätettyjä tuliaisia metsästämään. Tilin tilanne näytti pahalta, mutta eihän sille mitään mahtanut. Ostettavaa oli!

Viimeisenä iltana suuntasimme kera Massin ja Hannan hyväksi ja halvaksi havaitun Leopard hotellin ravintolaan. Viihdyttämisestä piti huolen saksalainen ryhmä, joka oli sonnustautunut sähkökatkon varalle otsalampuin. Ja niin kuin kaikki tietävät, että Tansaniassa sähkökatkot eivät suinkaan ole harvinaisia, niin tulihan saksalaisryhmän otsalampuille käyttöä. Oli se hupaissaa, kun toiset istuvat tunnelmallisesti kynttilän valossa, ja toiset tönöttävät valo päässään loistaen. Näkee ainakin syödä. :D Hyvin varautunutta valopääkansaa, täytyy myöntää. :D

Ja jottei matkan syvin tarkoitus aivan unohdu, niin viimeisen päivän viimeisillä tunneilla on suunnattava Raun päiväkotiin, jossa lapset odottavat jo kärsimättöminä pipiä, eli herkkuja. :)

Päiväkodin tavaroiden kätköistä löytyi tuttu tunnari - Boogie voogie, jonka tahdissa oli ehdottomasti nostettava jalkaa! Silmäkulma suorastaan kostui, kun uusimmatkin tulokkaat osasivat tanssin täydellisesti Lopussa LOPETA - raikui. :)

".. sä mahas ojenna, ja taakse taivuta..."

Asante - Kiitos!

Tuntien käydessä vähiin, ja laukkujen täytyttyessä likaisista vaatteista, Sansibarin hiekoista, Konyagista, Amarulasta, kasseista, koralleista (hys)... Oli aika jäähyväisten. Kyyneleiltä ei voinut välttyä! Jälleen kerran matkan parasta antia on ollut se, että on saanut upeiden kokemusten ja maisemien lisäksi tutustua uusiin ja ihaniin ihmiseen. Toiset jäävät sen hetken tuttavuuksiksi, mutta ovat silti merkittäviä ja toiset taas jäävät elinikäisiksi ystäviksi, toivottavasti. Valtava kiitos kuuluu Hannalle, joka majoitti minut, koukutti decoupageen (meniköhän vieläkään oikein) ja jakoi aika monta ikimuistoista kokemusta. ;)  Toinen valtava kiitos kuuluu Massille eli Matille ja Essille, jotka jaksoivat tädin toilailuja ja höpötystä, jopa keskellä yön. Gutapa! Kissat pussiin ja menox! ;) Olette Rakkaita!

Kotimaan kentällä vastassa odotti myös rakkat ihmiset! Matkalla on mukavaa, mutta ihanaa se on kotiinkin palata! <3

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän kertomuksen... Matka jatkuu....:)

Amsterdamin lentokentällä auringon noustessa...

Terveisiä Pumban ja Simban kotiseudulta!

Serengetin savannia

Väsyneenä ja likaisena, mutta kaiken upean kokeneena, lyhyt kiteytys matkan annista:

Ei pieni ihminen pysty täysin käsittämään sitä edessä siintävää näkyä silminkantamattomiin ulottuvasta savannista tuhansine ja taas tuhansine eläimineen. Näky vetää ihmisen väkisinkin hiljaiseksi ja nöyräksi - kaikki tuo tuntuu niin epätodelliselta, mutta on täysin todellista!


Ei sitä olisi pari vuotta sitten uskonut joskus vielä yöpyvänsä keskellä Serengetiä, hyeenojen kierrellessä telttaa ympäri läpi yön leijonan kumean kutsuäänen säestämänä. Siinä jos missä on jännitystä kerrakseen!

Ihan kelpo telttasänky :D

Pikkuteltta, jossa hotellihuoneen kokoinen makuutila, kylppäri vessoineen ja suihkuineen

Muutama kuva antamaan ensimakua siitä kaikesta, mitä näin...:)

Nakupenda!

Minä ja jellonat

... ja kaikki tapahtui vain muutaman metrin päässä...

Gepardi lämmittelee aamu-auringossa

Kirahvi <3

Hippoaltaassa oli kuhinaa! Meteli ja haju oli sanoinkuvaamaton. :D

Apina papinat

... ja lisää tulee myöhemmin. Nyt on reissaajan päästävä nukkumaan, jotta taas huomenna jaksaa matkustaa...

Kuulemisiin Sansibarilta! :)

Melkein sukua julkkikselle

Jottei suomalaisuus pääse unohtumaan, niin kannattaa hypätä keskelle liki kolmikytä päistä Martinlaakson lukion leirikouluporukkaa. Siinä on ulkomaalaisilla ihmettelemistä, kun suomalaisten molotus valtaa koko TVL-talon. Eikä siinä vielä kaikki, kun samaan porukkaan törmää perssilmäisessä kangaskauppa-omelimossa. Ohhoh!

Polkukäyttöisillä Singereillä paikalliset ompelijat loihtii hienoja luomuksia halpaan hintaan. Kolmen mekkosen teetätys maksaa 13 euroa.

Ompelimon iloiset tyttöset

Jos aikoo saada  puhdasta vaatetta yleen, niin sehän onnistuu, kun ryhtyy  nyrkkipyykkäämään. Mutta sehän on jo tuttua, ja jopa kivaakin hyvällä yhteispyykkäysporukalla.

"Näin laulain työtäs tee..."

Loma ilman TVL-talon grillijuhlia ei ole mitään! Bassot jytäjää, liha tirisee grillissä, termiitit lentelee, letkajenkka jyrää, malaika soi, vesipiippu pörisee ja Zappalla kyllästetyt Suomi-Tansania-Israel-USA-Itävälta-ihmiset nauttii. :D

Letkajenkkaa suomalaisittain

Gtillimestari työssään

"Tarjoilija, kupissani on termiitti!"

Ja kun kerran juhlimaan on lähdetty, niin täytyyhän sitä mennä katsastamaan paikallinen Amarillo - La liga.
On se sitten jännä näky, kun täpösentäysi tanssilattiallinen mustahipiäisiä kera muutaman mzungun, tanssii kerta toisensa jälkeen Afrikkalaista malaikaa discovalojen välkkyessä. Kymmenennen kerrankaan jälkeen ei vielä tiedä, pitikö kääntyä oikealle vai vasemmalla. On se vaikeaa. :D

Afrikassakin on oma BB:sä. Se ei siis ole TVL-talolla, vaikka sitäkin on spekuloitu. Sitä on siis melkein sukua julkkikselle, kun on päässyt BB-tähden kanssa samaan kuvaan. On se jännää se.

Melkein sukua julkkikselle - Afrikan BB-tähti vuosimallia 2007

Viimeinen kokonainen viikko Tansaniassa käynnistyy tiistaina alkavalla kolmen päivän safarilla. Luvassa upeita maisemia ja eläimiä Serengetissä ja Ngorongorossa. Loppuviikosta nokka suuntaa propellikoneella kohti Sansibaria. Täytyy ristiä kedet, jotta ilma suosisi. On nimittäin sääkartat näyttäneet hiukan huolestuttavilta. Toivottavasti ei taannoinen painajaisuneni valkoisena Suomeen palaavasta matkalaisesta käy toteen.

Kesho!

Hyvää viikonloppua - Wikiendi njema!

Esko ja minä toivotamme kaikille hyvää viikonloppua! :)

Kangojen lumoissa

Jos Tansaniaan asti matkustaa, on syytä ostaa metritolkulla tansanialaista kangaa ja teettää siitä asusteita. On muuten erityisen halpaa ja laadukasta! Kolmisen metriä räikeänkuosista kangasta maksaa noin 3 euroa, ja siitä palasesta teettä kolttusen jos toisenkin. Paikallisella taylorilla rantahamosen teetätys maksaa vajaasta kolmesta eurosta seitsemään euroon. Ei paha. Kylän kangastorilla käyskennellessä iskee suorastaan himo! Poistuttava on viimeistään siinä vaiheessa, kun kädet ei enää jaksa enempää kangoja kantaa.

Päivän saalis - 18 metriä kangasta ja kahdet läpsyt. :)

Juuri kun pääsee mainitsemasta, ettei täällä ainakaan ihan heti tule törmättyä suomenkieltä puhuviin immeisiin (ellei sitten ole kyse TVL-talon väestä), niin eikös semmoinen sitten heti löydy ravintolan naapuripöydästä! Saattaapi siinä suomalaisilla loksahtaa suu auki, kun hihasta vetäsee ja tervehtii tummaakin tummempi ja vielä intialaisen näköinen mies, joka puhuu sujuvaa Suomea! Maailman on pieni, sanotaan.

Onpa muuten tullut kokeiltua ilmastoitua daladalakyytiäkin! Mitä sitä turhaan itseään tunkemaan dalan sisälle 2kymmenen muun hikisen joukkoon, kun voi nauttia ilmastoidusta kyydistä Hiacen kyljessä keikkuen. Suorastaan jännittävää kyytiä se! Näitä jänniä juttuja suorastaan satelee Tansaniassa, ja yksi tällaisista jännistä jutuista on se, ettei taxiin oteta kyytiin kuin se suomessakin sallittu määrä, eli 4 hlöä kuskin lisäksi. Mutta daladaloihin ja busseihin voidaankin sitten tunkea ihmisiä, kanoja, vuohia, lepakoita, kukkoja, rastoja, dadoja... kaikkea vaikka triplamäärä! On siinä ulkolaisella ihmettelemistä!

Eipä muuten ole tansanialaisessa ravintolassa servieettejä nuin vaan tarjolla, vaan ne on pyydettävä erikseen ja yleensä niitä saa vain yhden kappaleen. Ei niitä tuhlattavaksi ole tarkoitettu! Seuraavan kerran Suomessa ulkona syödessäni aion pitää hartaan hetken pullollaan olevan servieettikulhon edessä.

Halpaa se on länsimaalaiselle syödä ulkona, ravintolassa. Neljän hengen seurueen lihaisat ja pitsaisat ruuat double-shotteineen, soda-juomineen ja viinipulloineen köyhdyttää suomalaisten kukkaroa euroissa noin nelisen kymppiä yhteensä. Eli noin kympin per nenu. Sillä hinnalla Suomessa saisi sen fisun kertaa kaksi.

Eli ei muuta kun kissat kassiin ja Tansaniaan... ;D

Lapsia ja paparazzeja

Viikon aluksi pakkasimme paparazzikameramme  (4 kpl) ja lahjoitustavarat messiin ja suunnattiin Raun päiväkotiin. Vastassa odotti lauma iloisia lapsukaisia ja dadoja. Varsin upea oli tunne, kun paikalla muistettiin teacher -Sari ja Ninni, vaikkei jälkimmäinen mukana tällä kertaa ollutkaan. Lapsukaiset taisivat kuitenkin olla paljon kiinnostuneempia Paparazzipariskunnan kameroista ja suomisuklaasta, kuin allekirjoittaneesta.  Sydäntä lämmitti kovasti, kun paikalle oli kutsuttu keittäjänaiset, jotka eivät tällä hetkellä päiväkodissa enää työskentele, mutta halusivat tulla paikalle allekirjoittanutta katsomaan. 

Kun sana buugi vuugi mainittiin, ja vaikkei levyä löytynytkään, niin silti alkoi lapsilauman lanteet heilumaan ja suut laulamaan ”aaiiii buugi vuugi guugi…”! Hannakin oli vallan pöyristynyt, kun erotti laulun keskeltä sanan ”lopeta”, olimmeko todella opettaneet laulun suomeksi? Kyllä! :D

Useampi lapsista oli tuttuja, mutta joukossa oli myös uusia, jotka ottivat meidät ilolla vastaan. Sydäntä riipaisevinta oli nähdä yhden tutun pojat paita, joka oli vuosi sitten aina päällä, ja niin se oli nytkin. Työharjoittelun aikana ostimme lapsille lahjoitusvaroilla kahteen otteeseen pinon vaatteita jokaiselle, mutta varmaankin useamman kohdalla kävi niin, että vaatteet menivät uudelleen myyntiin. Niin taisi käydä tämän pojan kohdalla.  

Uudet treffit päiväkodille sovimme loppuviikolle, jolloin toivottavasti paikalle saapuu myös sisarukset, joita olen kaivannut valtavasti. <3

Viikonlopunviettoa kylillä

Isäni sanoin – noniin noniin!

Perjantaisin paikallisessa ulkoilmaraflassa, Glacierissa, kajahtaa paikallisten bändien saundit.

Suomalaiskolmikko valmistautui iltaan bensanhuuruisissa tunnelmissa nauttien Captain Morgania. Jälkimmäinen oli miellyttävä uusi kokemus, joka kuulemma on täällä erityisen halpaa. Pullollinen herkkua maksaa n. 7 euroa. Bensahuurujen haistelu ei sitten ollut ihan yhtä miellyttävä kokemus, mutta siihen ajauduimme väkisin. Viheliäs tuuli paiskasi generaattorin kumoon, joka taas aiheutti sen, että sen bensasisältö pulppusi ”kodinhoitohuoneen” lattialle. Ihan pikku vaaratilannekin oli käsillä, kun bensan seassa köllötteli jatkojohto, joka tietysti oli seinässä kiinni. Onneksi ei kuitenkaan muuta vaaraa tapahtunut, kuin se, että bensan haju levisi ympäri taloa tunkeutuen jokaisen aivonystyröihin. Mutta ottipa sitten reipas suomalaispariskunta luudat kouraan ja pelasti tilanteen kaatamalla litroittain vettä lattialle hajuvaaran estämiseksi ja bensan pois kauhomiseksi. Kyllä suomalaisiin voi aina luottaa!:)

Hodi hodi! Kuin tilauksesta Clacieriin oli saapunut paikallinen kuuluisuus suoraan Arushasta, The Warriors Of The East! Kyllä sitä oli odotettukin! Mutta täytyy sanoa, ettei pojat vetäneen ihan yhtä tunteella, kuin vuosi sitten. Johtuneeko siitä, ettei puikoissa ollut enää Mariskan kaksoisolentoa. :/

Ilta jatkui seuraten punakkojen saksalais- ja jenkkiläisturistien takapuolien veivausta. Heidän tyyli ei ole muuttunut sitten viime vuoden. :D Konyagi on halpaa, joten sitähän on nautittava, ettei jano pääse yllättämään. Glacierin grillikana on kuuluisa maustaan, joten sitä oli tällä kertaa ehdottomasti maistettava. Ja täytyy myöntää, että mehukkaampaa broiskua saa hakea (salmonellaa odotellessa). 

Yllättävän pirteänä suomalaiskolmikko heräsi lauantaipäivään ja suuntasi daladalalla kohti kaupunkia ja turistikauppoja. Heti kättelyssä saapui kintereille korukauppias, joka osoittautui ihan rehdiksi tyypiksi. Lähtöhinta korvakoruille oli 8000 TZH (n. 3,5 €). No way, sanoi suomalaiset ja jatkoivat tallustamistaan siinä toivossa, että hinta laskee. Ja laskihan se. Korut lopulta lähti 2000 shillingillä, eli alle eurolla. Hyvät kaupat, sanoivat suomalaiset ja jatkoivat matkaa.

Paikallinen kiertävä katukauppias

Parin tunnin kiertelyn ja tinginnän jälkeen matkaan tarttui ihan mukava saalis kotiin viemisiä. Tingintään osaa jo suhtautua paljon rennommalla meiningillä, kuin viime kerralla. Täytyy kyllä myös kiittää uusia suomalaistuttaviani, joilta se sujuu vielä rennommalla asenteella ja varmemmilla otteilla. Tästä on hyvä jatkaa. Pole pole!

Kotikylä Shanty Townin kulttuurikakauppakatu

Shoppailu vie voimat, joten samalle päivälle ei kannata suunnitella yökerhokeikkaa. Sellaista ei nimittäin jaksa, enää! Toinen yhtä hyvä valinta on ehdottomasti leffailta kera hyvän seuran ja överimässyjen.  Yöllä on sitten mukava pyöriä tuskissaan, kun on ahtanut itsensä täyteen hiilareita laidasta laitaan. Oih , voih ja röyh!

Aamupäivisin voi vain haaveilla auringonotosta, koska silloin taivas on miltei aina pilvessä. Siispä silloin on hyvä lähteä vaikka sunnuntaiselle fillariretkelle kohti paikallisasutuksia. Mukaan kannattaa varata runsaasti vettä ja kamerat! Moshin läpi virtaa joki, jonka vuoksi täällä on hyvin vehreää ja maisemat välillä hyvin huikaisevia. Polkiessa joen rinnettä ylöspäin, löytää yllättäviä kyliä keskeltä baanaanipuiden. Suomalaisturistit pyörineen saavat lougaleissa aikaan hilpeitä huudahduksia ja naurunpyrähdyksiä. Saattaapi joku lapsukainenkin juosta pyöräilijöiden perässä pitkän tovin pyydellen rahaa. Paikallisten mamojen marttapiirikin kokoontuu keskellä banaanipuita. Huikeeta!

Vaikka uskonsa auringon suhteen ehtii menettää jo moneen kertaan päivän mittaan, niin sieltä se kuitenkin iltapäivisin pilven takaa tulla tupsahtaa. Sitten se on lähdettävä ja kiireellä, että ehtii valkoiseen pintaan napata muutamat auringonsäteet. Kymppikerroin on ehkä liian vähän, koska aamulla silmänaluset hohtaa punaisuuttaan, jota sitten yritetään elvyttää Aloe veralla. Mutta toimii se.

Edessä uusi viikko ja uudet kujeet, siitä sitten myöhemmin lisää...

Baadae!