Viikon aluksi pakkasimme paparazzikameramme (4 kpl) ja lahjoitustavarat messiin ja suunnattiin Raun päiväkotiin. Vastassa odotti lauma iloisia lapsukaisia ja dadoja. Varsin upea oli tunne, kun paikalla muistettiin teacher -Sari ja Ninni, vaikkei jälkimmäinen mukana tällä kertaa ollutkaan. Lapsukaiset taisivat kuitenkin olla paljon kiinnostuneempia Paparazzipariskunnan kameroista ja suomisuklaasta, kuin allekirjoittaneesta. Sydäntä lämmitti kovasti, kun paikalle oli kutsuttu keittäjänaiset, jotka eivät tällä hetkellä päiväkodissa enää työskentele, mutta halusivat tulla paikalle allekirjoittanutta katsomaan.
Kun sana buugi vuugi mainittiin, ja vaikkei levyä löytynytkään, niin silti alkoi lapsilauman lanteet heilumaan ja suut laulamaan ”aaiiii buugi vuugi guugi…”! Hannakin oli vallan pöyristynyt, kun erotti laulun keskeltä sanan ”lopeta”, olimmeko todella opettaneet laulun suomeksi? Kyllä! :D
Useampi lapsista oli tuttuja, mutta joukossa oli myös uusia, jotka ottivat meidät ilolla vastaan. Sydäntä riipaisevinta oli nähdä yhden tutun pojat paita, joka oli vuosi sitten aina päällä, ja niin se oli nytkin. Työharjoittelun aikana ostimme lapsille lahjoitusvaroilla kahteen otteeseen pinon vaatteita jokaiselle, mutta varmaankin useamman kohdalla kävi niin, että vaatteet menivät uudelleen myyntiin. Niin taisi käydä tämän pojan kohdalla.
Uudet treffit päiväkodille sovimme loppuviikolle, jolloin toivottavasti paikalle saapuu myös sisarukset, joita olen kaivannut valtavasti. <3
voi,olet todella kylvänyt arvokkaat simenet sinne Tansaniaan, nyt vuoden päästä sato on hyvä! Elämä antaa meille sen minkä me annamme toisillemme! ÄITILIINI
VastaaPoista