Päivän saalis - 18 metriä kangasta ja kahdet läpsyt. :)
Juuri kun pääsee mainitsemasta, ettei täällä ainakaan ihan heti tule törmättyä suomenkieltä puhuviin immeisiin (ellei sitten ole kyse TVL-talon väestä), niin eikös semmoinen sitten heti löydy ravintolan naapuripöydästä! Saattaapi siinä suomalaisilla loksahtaa suu auki, kun hihasta vetäsee ja tervehtii tummaakin tummempi ja vielä intialaisen näköinen mies, joka puhuu sujuvaa Suomea! Maailman on pieni, sanotaan.
Onpa muuten tullut kokeiltua ilmastoitua daladalakyytiäkin! Mitä sitä turhaan itseään tunkemaan dalan sisälle 2kymmenen muun hikisen joukkoon, kun voi nauttia ilmastoidusta kyydistä Hiacen kyljessä keikkuen. Suorastaan jännittävää kyytiä se! Näitä jänniä juttuja suorastaan satelee Tansaniassa, ja yksi tällaisista jännistä jutuista on se, ettei taxiin oteta kyytiin kuin se suomessakin sallittu määrä, eli 4 hlöä kuskin lisäksi. Mutta daladaloihin ja busseihin voidaankin sitten tunkea ihmisiä, kanoja, vuohia, lepakoita, kukkoja, rastoja, dadoja... kaikkea vaikka triplamäärä! On siinä ulkolaisella ihmettelemistä!
Eipä muuten ole tansanialaisessa ravintolassa servieettejä nuin vaan tarjolla, vaan ne on pyydettävä erikseen ja yleensä niitä saa vain yhden kappaleen. Ei niitä tuhlattavaksi ole tarkoitettu! Seuraavan kerran Suomessa ulkona syödessäni aion pitää hartaan hetken pullollaan olevan servieettikulhon edessä.
Halpaa se on länsimaalaiselle syödä ulkona, ravintolassa. Neljän hengen seurueen lihaisat ja pitsaisat ruuat double-shotteineen, soda-juomineen ja viinipulloineen köyhdyttää suomalaisten kukkaroa euroissa noin nelisen kymppiä yhteensä. Eli noin kympin per nenu. Sillä hinnalla Suomessa saisi sen fisun kertaa kaksi.
Eli ei muuta kun kissat kassiin ja Tansaniaan... ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti