Tansania nyt taakse jäi... Kotimaa nyt mielessäin...

Niin se vaan on, että aika on rajallinen ja kaikki hyvä loppuu aikanaan, vaikka toisinaan Tansaniassa luulee ajan pysähtyvän.

Hetkeksi vielä paluu kristallin kirkkaan veden äärelle, jossa hakuna matata raikaa...







Kilimanjarolta pääsee kätevästi lentäen Precision Airilla alle tunnissa Sansibarille. Ja koska aika on lomalaiselle kultaakin kalliimpaa, oli lentäminen tällä kertaa järkevämpi vaihtoehto, kuin käyttää vuorokausi köröttelemällä bussilla ja lautalla. Jos lennot tajuaa ottaa hyvissä ajoin, ei se ole maa- ja meriteitse matkustamista juurikaan kalliimpaa.

Yläilmoista käsin pääsee nauttimaan huikeista maisemista - jos ei ole pilvistä

Tälläkin kertaa lomalainen suuntaa Sansibarin pohjoispäähän, Kendwaan. Sieltä löytyy puhtaimmat rannat ja kirkkaimmat vedet. Niin ainakin uskon. Hiekka on niin valkoista, että se häikäisee silmiä. Joutuipa sitä roudaamaan kilotolkulla kotiinkin, aiheuttaen tullissa pientä epäilystä. :D

Kendwan varmaankin tunnetuin hotellikompleksi on Kendwa Rocks, joka on selvästi kasvanut sitten viime vuoden. Vaikka meneillään on low season, niin kyseisessä paikassa ei lowsta ole tietoakaan, vaan se on pullollaan humaltuneita engelsmanneja ym. humalikkoja (kehtaavatkin). :D

Joten, tämä Madventures kolmikko päätti napata huoneen pienemmästä Les Toits De Palmesista, jossa oli ystävällinen ja kotoisa palvelu. http://www.tripadvisor.com/Hotel_Review-g1631939-d1728770-Reviews-Les_Toits_de_Palme-Kendwa_Zanzibar_Zanzibar_Archipelago.html
Kolmen hengen bungalovin merinäköalalla saa tinkimällä 12 euron päänuppi hintaan. Ei paha. Ja jos ei ole turhan tarkka esim. siitä, onko vessassa ovea, niin silloin tämä on täydellinen paikka nukkumiselle.

Näkymä kolmikon terassilta

Lomalla on syötävä, eikä silloin köyhänkään kannata aina tyytyä vaatimattomimpaan. Kannattaa siis suunnata jalkansa välillä hieman edemmäs rantaa myöten. Sieltä saattaa löytää luxus-ravintolan, jossa oikeasti onkin kelpo hinnat, ruuan laadusta ja palvelusta tinkimättä.  https://www.facebook.com/essence.zanzibar?sk=wall

Jos rannalla makoilu ja rasvan läträys alkaa ahdistamaan, niin kannattaa ottaa suunta merelle aamutuimaan kera paikallisen kalastajan. Siellä hermo lepää siimaa vetäessä ja katsellessa, kuinka tonnikalat hyppii. Eikä silmälle pahaa tee katsella, kun merestä nousee kerta toisensa jälkeen upeimpia kaloja ikinä!

Saaliiden nimiä ei pysty muistamaan....

Allekirjoittaneen 1/2 kalasaalis

...... mutta tämän tunnistaa pallokalaksi, jonka annettiin jatkaa matkaa, syyn varmaan tietänette....

Kuuden tunnin siiman vedon tulos oli tämä! Sandaalit eivät kuulu saalisjoukkoon.

Mahdollisuus olisi ollut päästä valmistamaan omasta kalasaaliista herkullinen aterian, mutta eihän sitä raaskinut suuhunsa akvaariokaloja laittaa. Joten hyvillä mielin luovutimme saaliit meitä kuskanneille kalastajille, jotka olivat kalasaaliin ansainneet. :)

Jottei lomailu Sansibarilla olisi ollut vaan ihon kärventämistä, syömistä, juomista, kalastamista ja hauskan pitoa, niin lopuksi oli hyvä palauttaa mieliin se, mistä Sansibar on oikeasti tunnettu. Eli surullisen kuuluisista orjistaan.
Kevyesti ruskettunee/palaneett ja hikoilevat lomalaiset suuntasivat kera luottokuskinsa, Jamalin, kanssa kohti Slave caveja. Kyseinen paikka on Kendwan ja Stown Townin keskivälillä pomppuisan tien varrella. Määränpäähän saapuessa kokee yllätyksen, jos ei ole aikaisemmin ollut tietoinen millainen paikka on kyseessä.

Blondienkelille oli suorastaan järkytys, kun edessä siinsi pilkkopimeä maanalainen koralliluola, jonne oli rämmittävä varvastossuineen. Toiset olivat sentään varustautuneen Adidaksineen. No mutta eihän siinä mitään, eteenpäin oli mentävä kahden pienen taskulampun voimin, vaikka pelko hiipi selkärankaa pitkin ja hiki valui soronaan. Mutta oli se vaikuttavaa ja veti hiljaiseksi, vaikkei kanssatoverit sitä ehkä huomanneet. Orjat aikaan todellakin joutuivat elämään piilossa maan sisällä, ainoana ilonaan pieni lammikko, missä saivat käydä uimassa. Ympärillä lentävät lepakot eivät blondienkeliä vaivanneet, mutta kun silmiin sattui kivellä kävelevä jättiläishämähäkki, sanoi enkeli, että "nyt tän matka loppui tähän." Onneksi reitti ei olisi enää pitkälle jatkunutkaan, koska allekirjoittanut ei olisi enää matkaa kyennyt jatkamaan. Urheat kanssamatkustajat jatkoivat vielä matkaa hieman edemmäs toisen luolan uumeniin, mutta allekirjoittanut oli valmis poistumaan kohti auringonvaloa. Huh! Suuri kiitos kuuluu rakkaille matkakumppaneilleni, että jaksoivat kuunnella, kun täti valittaa ja puhkuu minkä kerkiää. :D

Historiallista ja hikistä matkaa kannattaa ehdottomasti jatkaa Stown Townin sydämeen, josta löytää paikan, jossa orjia aikanaan myös säilytettiin ja myytiin. Nykyään orjamarkkinapaikalla on kirkko, joka on pystytetty muistomonumentiksi.

Kaikki loppuu aikanaa, kuten myös Sansibarin lomailu. Edessä vielä muutam päiväkoti- Moshissa.

Kiirettä piteli, kun joutui jälleen kerran viime tinkaan jätettyjä tuliaisia metsästämään. Tilin tilanne näytti pahalta, mutta eihän sille mitään mahtanut. Ostettavaa oli!

Viimeisenä iltana suuntasimme kera Massin ja Hannan hyväksi ja halvaksi havaitun Leopard hotellin ravintolaan. Viihdyttämisestä piti huolen saksalainen ryhmä, joka oli sonnustautunut sähkökatkon varalle otsalampuin. Ja niin kuin kaikki tietävät, että Tansaniassa sähkökatkot eivät suinkaan ole harvinaisia, niin tulihan saksalaisryhmän otsalampuille käyttöä. Oli se hupaissaa, kun toiset istuvat tunnelmallisesti kynttilän valossa, ja toiset tönöttävät valo päässään loistaen. Näkee ainakin syödä. :D Hyvin varautunutta valopääkansaa, täytyy myöntää. :D

Ja jottei matkan syvin tarkoitus aivan unohdu, niin viimeisen päivän viimeisillä tunneilla on suunnattava Raun päiväkotiin, jossa lapset odottavat jo kärsimättöminä pipiä, eli herkkuja. :)

Päiväkodin tavaroiden kätköistä löytyi tuttu tunnari - Boogie voogie, jonka tahdissa oli ehdottomasti nostettava jalkaa! Silmäkulma suorastaan kostui, kun uusimmatkin tulokkaat osasivat tanssin täydellisesti Lopussa LOPETA - raikui. :)

".. sä mahas ojenna, ja taakse taivuta..."

Asante - Kiitos!

Tuntien käydessä vähiin, ja laukkujen täytyttyessä likaisista vaatteista, Sansibarin hiekoista, Konyagista, Amarulasta, kasseista, koralleista (hys)... Oli aika jäähyväisten. Kyyneleiltä ei voinut välttyä! Jälleen kerran matkan parasta antia on ollut se, että on saanut upeiden kokemusten ja maisemien lisäksi tutustua uusiin ja ihaniin ihmiseen. Toiset jäävät sen hetken tuttavuuksiksi, mutta ovat silti merkittäviä ja toiset taas jäävät elinikäisiksi ystäviksi, toivottavasti. Valtava kiitos kuuluu Hannalle, joka majoitti minut, koukutti decoupageen (meniköhän vieläkään oikein) ja jakoi aika monta ikimuistoista kokemusta. ;)  Toinen valtava kiitos kuuluu Massille eli Matille ja Essille, jotka jaksoivat tädin toilailuja ja höpötystä, jopa keskellä yön. Gutapa! Kissat pussiin ja menox! ;) Olette Rakkaita!

Kotimaan kentällä vastassa odotti myös rakkat ihmiset! Matkalla on mukavaa, mutta ihanaa se on kotiinkin palata! <3

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän kertomuksen... Matka jatkuu....:)

Amsterdamin lentokentällä auringon noustessa...